Kaunis petos

I go uh uh you go ah ah

2009-02-23T10:31:01+02:00

Haluaisin todellakin tietää mitä entisen päässä pyörii. Kun hänet jätin, hän halusi olla ystävä, sitten hän taas vihasi minua, ystävä, vihasi, ystävä, vihasi. Ja siihen vihaamiseen se jäi noin puoleksi vuodeksi. Joskus jotain harvaa juteltiin galleriassa/viesteillä ja melkein aina ajauduttiin riitaan, vaikka kuinka kiltti olin.

Parin kuukauden yhteydenpitolakko ja nyt, ehkä viikko sitten, hän alkoi lähetellä viestejä. Ihan sellaisia normaaleja, kun hän seuraa halusi. Viime viikon ajan pidimme yhteyttä ja kaikki sujui aivan loistavasti, avauduin nykyisestä ja vaikka mistä hänelle ja hän kuunteli, eikä haastanut riitaa ollenkaan.
Eilen hän taas lähetteli viestejä ja puhuin jotain nykyisestä ja siitä miten hän on niin rakastunut jne. Ja sitten hän alkoi puhua, että hänellä meni aina hermo siihen, että MINÄ halusin kokoajan huomiota ja aloin vinkua jos en sitä heti saanut. Muistan, että hän siitä minulle joskus viime keväänä jonkun riidan mukana huusikin, että se on minun vikani, ettei hänellä ole ystäviä. Mutta silti.. Ei sitä ollut kiva kuulla.

Sitten hän puhui siitä, miten hän ei tunne enää minua sellaisena kuin tunsi silloin kun minuun rakastui. Että elän vain hänen muistoissaan ja päänsä sisällä. En tiedä, yrittikö hän vain satuttaa minua noilla asioilla, mitä sanoi, vai halusiko vain avautua. Haluan uskoa, että hän halusi avautua, mutta aivojeni se osa, joka käsittää kaikki muistot, sanoo, että hän haluaa vain satuttaa sanomalla noita juttuja.

Gimme all you got got got

2009-02-15T17:57:01+02:00

En todellakaan ymmärrä, miksi miehet kuvittelevat osaavansa ostaa lahjoja. Onko se niin vaikeata kuunnella ja KYSYÄ naiselta itseltään, että mitä HÄN haluaisi? Ilmeisesti on. Olen sanonut entiselleni ja nykyiselleni ehkä noin tuhat kertaa, mitkä ovat minulle tärkeitä asioita ja mitkä minua kiinnostavat, mutta silti sitä ei voi painaa kaaliin. Ja ei, en ole vihjaillut hienovaraisesti tyyliin "Olisipa kiva tuollainen ja tuollainen ja se ja se.. Harmi kun ei ole varaa." Olen sanonut suoraan, että minua kiinnostavat asiat a ja b, x ja y. Ja SILTI sitä on niin vaikea ymmärtää.

Halutaan käyttää vähän luovuutta. "Tästä se minun kultamussukkani VARMAAN pitää" NO EN HELVETISSÄ PIDÄ. Miehen aivot eivät ole samanlaiset kuin naisen, joten miksi ihmeessä edes yrität keksiä mikä minua miellyttäisi, kun pääsisit paljon helpommalla kun vain hieman KUUNTELISIT minua.

Minusta se on lähinnä osoitus piittaamattomuudesta, että pitää itse keksiä mitä toiselle antaa, vaikka toinen on selkeästi kertonut mitä haluaisi.
Miehet; TE ETTE OSAA OSTAA LAHJOJA.

I know you think you're special

2009-02-07T22:42:01+02:00

Olen mustasukkainen. Pelkään vain olla niin paljon yksin. En kestä jos nykyinen löytää jonkun toisen. En kestä jos nykyinen edes puhuu muille tytöille. En kestä jos nykyinen edes katsoo jotain tyttöä normaalia pitempään..
Pitäisikö miun hankkiutua hoitoon? KYLLÄ. Mutta eikö kaikki ole joskus yhtä sairaalloisen mustasukkaisia? Minä vain olen ainoa, joka myöntää sen.

On kaksi vaihtoehtoa.

1. Kerron mustasukkaisuudestani ja nykyinen suuttuu ja olen kusessa ja mikään ei ole hyvin missään suhteessa.

2. En kerro mustasukkaisuudestani ja nykyinen ei suutu. En ole kusessa, mutta mikään ei silti ole hyvin missään suhteessa, paitsi SUHTEESSASUHTEESSA, eli siis parisuhteessa.

Kumman siis valitsen? Oletettavasti menen enttententtenillä ja päädyn numero kahteen. Damn! Rakastan draamaa. Tai siis, rakastaisin. Jos valitsisin ykkösen. Mutta sitten olen kaikkien mielestä hullu, ja kukapa sellaista haluaisi.

Oletettavasti minulla on myös pian muita huolia, nimittäin syömishäiriö. Olen mielestäni äärettömän lihava ja haluan laihtua. Paastoan ja ahmin, paastoan ja ahmin. Joskus oksennan. Ja haluaisin vain laihtua. N. 7 kg ja olisin onnellinen. Tai ehkä 10..

And I guess she's alright if perfection is what you like

2009-01-17T18:00:01+02:00

And I'm not jealous, no I'm not
I just want everything she's got
You look at her so amazed
I remember way back when you used to look at me that way

Tell me what makes her so much better than me
What makes her just everything that I can never be
What makes her your every dream and fantasy
Because I can remember when it was me

Tänään siitä olisi kaksi vuotta. Kun aloin seurustella entisen kanssa. Tekisi mieli muistella vanhoja, mutta en halua. En pysty.
Ehkä joku päivä vielä.
Viimeistään vuoden päästä.

Mutta koskaan en unohda, siitä olen varma. Vaikka se toinen unohtaisikin mun sukunimen ja kaiken.

Sattuu.

I want him back

2009-01-12T16:11:01+02:00

Näin viime yönä unta entisestä. Siinä hän oli ihana ja mukava ja sellainen kuin muistan hänet seurustelumme alkuajoilta. Sellainen, kun hän rakasti minua. Kun heräsin aamulla, itkin. En kestänyt ajatella sitä millainen hän oli, häntä. Oli aivan kamala ikävä ja tuntui että pää halkeaa. Nukuin lisää, koska olen "kipeä" ja se helpotti. Vähän. Mutta koko asia säikäytti minua lähinnä siksi, että olin kuvitellut päässeeni jo kaiken yli. Ehkä en koskaan pääsekään. En tiedä. Oli vain sellainen olo, että haluan hänet takaisin. Takaisin ne hyvät ajat.
Tietysti myös rääkkäsin itseäni ja katselin vanhoja kuvia, joita en ole osannut poistaa. Kai pitäisi, mutta en pysty. Liikaa muistoja.

Koko päivän olen jutellut nykyisen kaverin kanssa. Pelottavaa, mutta pakko myöntää, että alan pitää hänestä. Sellainen rento ja hauska ja niin. Ja kun hän kertoi, että on hänen mielestään helvetin söpöä, että tytön ilme näyttää ":3", niin yritin vain jotenkin itsestään tehdä sitä ilmettä.
Juttelin hänen kanssaan paljon nykyisen ja minun suhteesta ja tuntui hyvältä avautua. Silti vähän pelkään, että hän kertoo nykyiselle, mitä kaikkea olen puhunut, koska tiedän ettei hän pitäisi siitä. Se satuttaa, koska itse olen niin avoin ja tykkään puhua ihmisille vähän kaikesta. Mikään ei nolostuta tai mikään ei hävetä.

Revenge is sweeter than you ever were

2009-01-03T20:33:01+02:00

Joo, tiedän että sulla oli paska elämä.
Mitä sitten.
Mullakin oli.
Ja that's it.
EI OLE ENÄÄ.
Olisit onnellinen mitä sulla on nyt.
Ihme vinkumista.

Ja oli muuten aivan loistava uusivuosikin. Puolitoista tuntia paleltumiskuolemaa ja kun kello lyö 00.00, mitä herra tekee? Ampuu toki raketteja. Olin kuvitellut, että saan raketittoman uudenvuoden niiden kaikkien entisen hömpötysten jälkeen, mutta ei sitten. Miehet on sitten uskomattomia.

Enpä tosiaan ajatellut, että tämä niin paljon enää kalvaisi, mutta voi, kyllä se kalvaa.

Motherfucker motherfucker just like yooouuu

2008-12-28T15:48:01+02:00

Origami ei ole sama asia kuin orgasmi.

Miten kirjoitat tuon lauseen ympärille blogimerkinnän? Et mitenkään. Siispä vaihdan aihetta. Joulunaika on niin syvältä. Hyysätään sen puoli vuotta ja sitten kun se hieno päivä tulee, niin naps ja se on jo ohitse. Se puolen vuoden aherrus on vähän turhaa, voisi joku sanoa.

Eikä ne lahjatkaan enää nykyisin mitään kovin erikoisia ole, tässä iässä. Ja ruoka! Sitä on puputettava menemään joka hemmetin hetki, sitä rasvasta tirsuvaa kinkkua ja viittäsataa eri salaattia jotka eivät edes maistu hyvälle. Niin turhaa.

Ja pian onkin uusivuosi, jonka pitäisi tuoda uudet kujeet. Kaikki muuttuu ja elämä on kivempaa, niinhän se meni. Ei vaan ihan minun mielestäni.

Ps. Älkää tehkö uudenvuoden lupauksia.

Save our souls

2008-12-26T18:40:01+02:00

Voi luoja mua pelottaa niin paljon. Mennä uutenavuotena Hänen luokseen. Hänen PERHEEN luo. Meen aina niin vitun lukkoon noissa tilanteissa. Maanantaina Hänen äiti toivotteli mulle jouluja ja muutenki siinä pörräs ku oltiin S-marketilla paketoimassa ja mua vaan jännitti ja stressas, mä tiedän että hän tykkää musta mut silti.. En osaa rentoutua, ollenkaan. Pelkään että mokaan taitaitai.. Ihan mitä vaan.

Tuleekohan mustakin joskus kuuluisa ja sit mä julkasen mun vanhat päiväkirjat ihan oikeana kirjana.. Olispa naurettavaa, musta nää on vaan niin noloja. Nämä + edelliset blogisäädöt.
Mutta Nikki Sixxin Heroin Diaries. Se kirja ei tee mulle hyvää. Musta tuntuu että se eilinen sydänhommakin johtu siitä. Vaikka en tiedä miten se on mahdollista, mutta siltä tuntuu. Pelkään vaan että tänä iltana se tapahtuu uudestaan. En halua.

Can't save me tonight

2008-12-26T16:55:01+02:00

Taas ne tekee sitä. Jauhaa puhdasta paskaa musta, mun kuullen. Pääsispä täältä vaan pois.

Eilen illalla oli joku rytmihäiriö tai tykytyshomma tai mikälie olikaan enkä saanut unta ja kun yritin saada ajatukset pois siitä esim lukemalla kirjaa niin äiti huutaa että mene nyt jo nukkumaan, ANTEEKSI ETTÄ EN PYSTY KU SYDÄN HAKKAA VITTU TUHATTA JA SATAA ja nii. Mä en jaksa. Tulee olemaan helvetinmoista paskaa varmaan siellä apteekissakin töissä kun se on siellä ja sille ei taas kelpaa mikään.

Haluan pois.
Haluan pois.
Haluan pois.
Haluan pois.
Haluan vaikka kuolla, kunhan vain pääsen pois.

Tai en oikeastaan.

Pelastakaa mut.

Olisi helpompaa myydä sielunsa, jos ensin löytäisi sen

2008-12-25T21:34:01+02:00

Tässä sitä ollaan. Taas uuden blogin kimpussa, vannoen, että en ikinä näytä tämän sisältöä tietoisesti kenellekään. Mikä ajoi mut tähän? En itsekään tiedä. Yksinäisyys? Voi olla.
Pelkään järjettömän paljon, että jos paljastan tänne ne oikeat tunteet ja ajatukset, mitä omistan, joku vielä löytää tämän, joku jonka ei pitäisi löytää, ja menetän ne ihmiset, joille niin kovasti esitän, ikuisiksi ajoiksi. Miksi sitten kirjoitan tätä? Koska en keksi muuta ratkaisua. Jossain vaiheessa tulee se raja, että haluaa purkaa jotenkin päätään johonkin. Tiedän etten voi tehdä sitä paperille kirjallisesti, koska jostain joku ne jutut kuitenkin esiin kaivaisi, kuten aina. Joten päädyin tähän, koska järkipuoleni sanoo, että kukaan ei saa koskaan tietää, jos en itse kerro.
Silti se toinen puoli pelkää. Se, joka pelkää kaikkea mahdollista. Ikkunoita, pimeää, sängynalusia.. Se, joka ei vain ole normaali.

En tiedä kauanko jaksan pitää tätäkin yllä, mutta jos edes hetken, ja jos se mitenkään voi helpottaa mun oloa, se on sen arvoista. Sitten se voi vain kadota jonnekin bittiavaruuteen, jos löydän paremman tavan purkaa ajatukseni.

Kaksi asiaa lupaan itselleni (ja tälle blogille) heti kättelyyn
1. Olen täysin rehellinen. En yritä kaunistella mitään, vaan kerron kaiken kuten oikeasti ajattelen. Kai se voi aluksi olla vaikeaa, mutta kai siihenkin harjoittelemalla oppii.
2. Jos en ole rehellinen, jos huomaan itseni huijaamasta itseäni omassa päiväkirjassani, jätän koko homman. Ei se silloin ole enää sen arvoista. Silloin tämä blogi ei toteuta sitä mitä halusin alunperin sen toteuttavan.

Welcome.